Ensimmäinen tapaaminen Familarin kanssa

Nyt se päivä koitti vihdoin! Familarin työntekijät Ninja ja Miia kävi meillä ja nyt viimeistään tiedän, että tästä tulee huikea matka. Tapaaminen oli tosi kiva ja saatiin paljon tietoa miten nyt asiat etenee. Me osallistutaan Jarin kanssa tukiperhe-koulutukseen joka maailman tilanteen takia pidetään etänä ja kun valmennus on käyty, ollaan valmiita ottamaan lapsia tänne. Me kerrottiin meidän ajatuksia ja omia fiiliksiä millaisia muksuja meille tänne voisi sopia ja niiden pohjalta meille aletaan etsiä sopivaa perhettä joita päästään auttamaan arjesssa jaksamisessa. Tarkoitus on nyt alkuun tosiaan se, että meille tulisi 1-3 noin 8-16 vuotiasta sisarusta aina yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Sopimus tehdään periaatteessa vuodeksi, mutta ihan kaiken suhteen ollaan joustavia puolin ja toisin. Mitään ei tehdä pakosta ja jos tuntuu että homma ei toimi, niin sithän me vaan keskustellaan ja pohditaan miten jatketaan. Ja juurikin se avoimuus ja toisten kunnioittaminen on asia mistä mä tykkään, luottamus suuntaan ja toiseen auttaa siinä että asiat etenee hyvin ja kaikilla on hyvä fiilis.. Ja jos tuntuu että homma sujuu, niin on mahdollista ottaa toinenkin viikonloppu kuukaudesta tähän tarkoitukseen. Sanoinko jo että hitto mä oon innoissani! Tää kaikki on niin mun juttu <3 Edelliset kirjoitukset olen tosiaan kirjottanut viime viikolla, mutta nyt tuntuu että ollaan jo paljon pidemmällä kaiken suhteen. Tai asia ehkä tuli todellisemmaksi kun allekirjoitettiin paperit ja ihan oikeesti meille aletaan etsii sopivia lapsia :) En muista kerroinko tarkemmin, että miksi valittiin juuri Familar. Laitettiin siis neljään paikkaan viestiä, kahdesta ei vastattu ollenkaan, yhdestä tuli jotenkin todella tyly ja ei houkutteleva vastaus mutta Familarista tuli heti ekasta sähköpostista alkaen fiilis että tää on meidän paikka, puhelu Ninjan kanssa vahvisti fiilistä ja tämän aamuinen tapaaminen sinetöi sen, että tällä porukalla me saadaan hyviä juttuja aikaiseksi. Mun mielestä elämässä yks parhaita asioita on toisten auttaminen ja ihmiset jotka haluaa tehdä sitä työkseen, ei voi olla pahoja. Sen huomasi, että Ninja ja Miia tekee tätä sydämestä ja hyvällä fiiliksellä. Ihan niinkuin mekin! Ollaan täysillä mukana tässä kumpikin Jarin kanssa ja lapset myös. Rasmus kysy jo tänään, että tuleeko meille ne lapset jo nyt heti. Vähän joudutaan vielä odottamaan, mutta aivan super siistiä millaiselle matkalle me päästään koko perhe. Ton tapaamisen jälkeen jäin taas pohtimaan meidän elämää. Tajusin, että me ollaan kyllä niin hemmetin hyvä tiimi Jarin kanssa. On ylämäkiä ja on alamäkiä, mutta silti musta tuntuu aina vaan vahvemmin ja vahvemmin, että tälläistä elämän pitää olla. Mun elämän siis. Mulle tää meidän koko juttu on niin tärkeä voimavara, että en parempaa keksisi. Me ollaan oltu 14 vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu, että rakastan vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Rakastan kun me saadaan kasvaa ja oppia yhdessä, kokea asioita yhdessä ja toteuttaa unelmiamme yhdessä. Täytyy kiittää sitä 22-vuotiasta Kataa, joka lähti suinpäin suhteeseen miehen kanssa, jonka myötä siitä 22-vuotiaasta Katasta tuli myös äitipuoli. Se oli paras päätös ikinä. Mutta joo, lauantaina meillä on ensimmäinen valmennus, palailen sen jälkeen taas asiaan :)